Kerro, kerro kuvastin

Meidän perhe on elänyt liian kauan ilman kokovartalopeiliä. Senhän kertoo jo ylipainokin, joka on kertynyt muutaman vuoden aikana. Sopivaa tai sopivan hintaista ei vain yksinkertaisesti ole osunut kohdalle. Sitten kerran eksyimme sattumalta Jyskiin, josta löysimme tämän kaunokaisen;

Se suorastaan huusi meitä, Tonia ja minua meinaan. Ja heti se löysikin oman paikkansa eteisen lähettyviltä. Kiinanruusu on saatu pistokkaana parisen vuotta sitten anopilta. Se seisoo "kukkapöydällä", jonka piti olla projekti minulle... noh, kaiken sen hiomisen jälkeen alaosa paljastuikin sitten käyttökelvottomaksi, joten päätin jättää sen maalamatta uudelleen. Niin kaunis se kuitenkin oli, että päätin jättää sen kukkapöydäksi :)

Niin joo, ja olenhan minä hieman käsitöitäkin ehtinyt väkerrellä töiden lomassa. Pipohan tuosta tuli. en ole mikään pastellivärien ystävä, mutta ihmeekseni se jotenkin sopikin hyvin ihon ja hiusten väriin. Aloitin innostuneena heti samaisesta vaaleanpunaisesta langasta uuden pipon, mutta valkoisen sijaan käytin mustaa lankaa. Se on vielä kesken tuossa yöpöydällä. Mahtaakohan ehtiä näihin pakkasiin..

-heli