Mitä meistä tuli?

Lapsena sitä miettii, mitä meistä tulee isona. Mitäs jos ei olekaan sitä lääkäri- tai sihteerityyppiä niin mitäs sitten? Jos on löytänyt oman prinssinsä ja perustanut perheen heti lukion jälkeen, eikä siten ennättänyt opiskella oikeen mitään loppuun asti. Kun on paljonkin erilaisia kiinnostuksenkohteita, mutta niiden yhteensovittaminen kolmeen lapseen, asuntolainaan ja harrastuksiin ei nyt yhtäkkiä tunnukaan istuvan yksiin.

Niin, minä mietin sitä yhä. Jo lapsena vastasin tuohon kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi: "Minusta tulee äiti".

Ja niinpä nuoruusvuosina kokemieni karvaiden pettymysten (ei, minusta ei tullutkaan Leonardo DiCaprion vaimoa eikä Ruotsin prinsessaa...) jälkeen minusta tuli äiti kolmelle upealle tyypille. Niin upealle, että joskus on vaikeaa käsittää niiden olevan omaa jälkikasvua.

Entäpä jos taas on lukion jälkeen tunnustellut maata myös opinahjossa kuten toinen meistä. Takataskusta löytyy tutkintotodistus hyväpalkkaiseen ammattiin. Perhekin on ehditty perustaa ja silti tuntuu ettei kaikki palaset ole kohdillaan. Kaikki se, josta aina salaisesti on haaveillut kummittelee päivittäin takaraivossa. 

Ehkä toiset meistä on tarkoitettu lentämään vapaampina kuin toiset, eikä se normaali, siisti sisätyö aamu kahdeksasta ilta neljään tunnu oikealta vaihtoehdolta.

"On vaikeaa olla rohkea", sanoi Nasu vähän niiskuttaen, "kun on vain Hyvin Pieni Eläin" 
-Nalle Puh

Tämän blogin tarkoitus on oppia meistä itsestämme, avata omia ajatuksia ja löytää toivottavasti joskus perille sinne missä unelmista tehdään tosia.