Poncho

Eräässä käsityölehdessä näin ihanan mallin ponchosta. En ole koskaan vielä tehnyt sellaista, joten päätinpä kokeilla. Kävin ostamassa mustaa 100% akryylilankaa, koska vihaan kutittavia neuleita.Voin yrittää etsiä lehden ja postata sitten tänne, jos vaikka joku muukin haluaa itselleen tehdä vastaavan. Malli oli erittäin helppo ja se tehtiin sekä neulomalla että virkkaamalla.

Tähän työhön meni kolmisen kerää, vaikka sanottiin menevän neljä. Ponchossa on käden mentävät aukot sivuilla, joten sitä voi käyttää monipuolisesti. Kauppareissuilla vallan oivallinen kun on autolla liikkeellä. Eipä tarvitse paksua takkia raahata mukana, kun talvi tulee.

Tässä vielä hieman lähempää kuvaa. Siitä tuli ihanan lämmin ja yllättävän hyvän mallinen. Ihana saada jotain uutta myös omaan vaatekaappiin.. Yleensä kun teen kaikkea pojille.

-heli

Oven aukipitäjä

En nyt millään saanut päähäni, miksikä näitä oven "aukipitäjiä" oikein kutsutaan. No sainpas sellaisen kuitenkin värkättyä. Ankka aiheena oli jotenkin mieluinen, mutta ajattelin toteuttaa vielä jonkun muunkin hahmon.

Valmistaminen oli oikein mukavaa puuhaa, mutta täyttämisoperaatio olikin sitten raastavaa hommaa. Täytteet sinkoili joka paikkaan, vaikka käytin rattia. Ja tietenkin se innokas 1-vuotias apuri siellä lattialla laittoi niitä sitä mukaa suuhun  ^_^

Tietääkö muuten kukaan, saisiko jostain pesunkestäviä painavia kuulia tai muita vastaavia, joita voisi käyttää näiden täyttämiseen? Mitä eri mahdollisuuksia on olemassa..?

-Heli

Pojan huoneen uudistus

Vuoden alussa teimme mittavan sisäremontin lähes koko kotiimme. Tuolloin keittiö uusittiin, seinä kaadettiin ja entinen rukailutila muutettiin yhdeksi makuuhuoneeksi. Koko asunnon käyttövesiputket sekä lämpöpatterit uusittiin samalla. Koska koko huoneisto piti saada tyhjennettyä, siirsimme jokaisen tavaran ja huonekalun kahteen makuuhuoneeseen. Seinät ja kattokin uusittiin, sekä uuden avokeittiön lattia. 

Varastona toimineet makuuhuoneet olivat lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Perhe muutti evakkoon kuukaudeksi ja ammattilaiset remontoivat ja asuttivat kotiamme tuon kuukauden.

Lopputuloksena mm. aivan ihana, itsellemme suunniteltu keittiö sekä yksi uusi makuuhuone joka tuli meille vanhemmille. Ja ne kaksi "vanhaa" makuuhuonetta jäi siis remontoimatta. Päätimme niitä pikkuhiljaa kunnostaa aina kun on aikaa. Tyttöjen huoneesta onkin jo postaus tehty, mutta poika sai meidän vanhan huoneen. Siihen olin meille maalannut aikanaan kullan sävyisen kuvion jota poikani ei varsinaisesti hinkunut saada omaan huoneeseensa ;)  

Kävimme yhdessä pojan kanssa kaupoissa etsimässä hänelle mieleistä tapettia ja eilen saimme aikaiseksi tapetoitua kultaseinä piiloon. Samalla teimme suursiivouksen pojan huoneeseen ja vaihdoimme järjestystäkin. Lopputulokseen olimme molemmat erittäin tyytyväisiä.

Keskimmäinen oli innokkaasti mukana poistamassa vanhoja julisteita joilla olin epätoivoisesti yrittänyt piilottaa kultaista seinää välttyäkseni tapetointi/maalausprojektilta. Ei onnistunut.

Muutenkin aivan kaaoksen vallassa oleva huone kaipasi "hiukan" apua!

Kultaseinä piiloon ja raitaseinä tilalle :)

Huone valmiina.

Myös tärkeät pikkulegot löysivät paikan lipaston päältä jonne ei nuorimmaisen pikkusormet vielä ylety. 

Pojan "työpiste" ja vanha tietokoneemme. Työpiste ei vieläkään kyllä miellytä silmää, sille täytyy keksiä jotain. Elektroniikka harvoin kylläkään mun silmää miellyttää muutenkaan. Pöydällä muuten yhdessä askartelemamme AngryBirds -kynäpurkki :)

Varastosta löytyi vanha mutta toimiva pöytävalaisin jonka vaihdoin merirosvolaivan tilalle kun poika on sellaista toivonut. Ja ylimääräistä tapettia jäi vähän, joten tapetoin vielä pojalle Ikeasta ostetun parin euron ilmoitustaulun, kun se ruskea oli niin ankean näköinen.

Mielestäni ilmoitustaulusta tuli kanssa kiva, vaikken tiedä kuinka kauniina se säilyy. Jäähän siihen tapetoituun pintaan reikiä erilailla kun tavalliseen ilmoitustauluun. Mutta eipähän hypi silmille tosta takaseinästä :)

Pojan itselleen valitsema lamppu koristaa kattoa :)

Ja oma pieni "bensis" -kaappi sisältää pojalle tärkeitä pieniä juttuja kuten cd-levyjä jne.

-hanne

Virkattu kori vol.2

Eilen wc:n siivouksen yhteydessä huomasin että kynsilakat ja niiden poistoaineet yms. ovat lisääntyneet siinä määrin ettei ne enää mahtunut niiden muutenkin jo kammottavan vanhaan ja kuluneeseen pussukkaan. Niitä oli joka kaapissa ja lootassa. Illalla lapset nukkumaan saatettuani etsin sitten telkusta sopivan kanavan josta tuli aikas ihana elokuva ja käperryin kulmasohvan nurkkaan peiton alle. Käteen vielä virkkuukoukku koko nro. 8 sekä kaksi pikkuista jämärullaa mustaa ontelokudetta. Vajaan kahden tunnin kuluttua olikin kiva pussukka kynsitarvikkeille valmis :)

Näyttääpä kori jotenkin soikealta tässä kuvassa vaikka on kyllä ihan pyöreä oikeasti.  Vähän huono kuva...

Pujotinkin ainakin toistaiseksi pitsireunaan silkkinarun.

Tarvikkeet koriin ja valmis! Eipä ole enää pitkin nurkkia :)
Tästä kuvasta näkee myös korin oikean muodon paremmin.

-hanne

Syksyisissä puuhissa

Mukavaa syksynalkua kaikille! Syksyn tietää saapuneen, jos voi todeta tehneensä ainakin yhden parin villasukkia. Aika tuntuu kuluvan käsityölehtiä selaten ja erilaisia lankoja tutkien. Näihin sukkiin meni kaikki viimeiset jämälangat, joita pussukassani oli. Isompi pojistani sai 'kutistuneiden' tilalle uudet. Pienempikin herra sai omansa, joista en nyt tähän hätään löytänyt kuvaa..

Tämähän sitten olikin kiva projekti, aloin tehdä yhtä ja huomasin tehneeni loppujen lopuksi viisi pipoa. Tämähän on se mummojen käyttämä malli, josta on pakko sanoa sen verran, että parempaa saapi hakea. Eräs ystäväni tilasi näitä minulta kaksin kappalein ja siitä se sitten lähti. Tuo sinililaraidallinen jäi kotiin nuoremmalle ukkelille.

Alemmassa kuvassa ovat naapurille menevät Mikkipipot. Hän on oikea Mikki Hiiri -fani. Ne  

saavat vielä viimehetkellä jonkinmoiset rusetit, jos
vaavista tulee tyttö. Jotenkin 
tuntuu, että se voisikin olla tyttö... :)

Tuota korvaideaa pitänee vielä kehitellä, jotta niistä tulisi hieman tukevammat..

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi..?

-heli

Ensi maanantaina

Mä karppasin viime keväänä noin 3,5 kuukautta. Wau! Melkeen ihan neljä kuukautta!

Sitten tuli juhannus ja uudet perunat. Ja siitä se sitten taas lähti, ihan käsistä. Ne perunat oli niin pieniä ja kauniita! Ja huomattavasti halvempia kun kilo kanaa.

Tuon keväisen karppikuurin aikana olin ekaa kertaa lähes siinä painossa jossa olen aina toivonut olevani. Ja nyt ne pudotetut viisi kiloa on taas täällä. Mun ihanassa ruhossa. 

Viikonloppuna tehtiin iso pannari ja  kermavaahtoa + hilloa. 
Päivitin facebookkiin että laihis siirtyy kuuluisaan "ensi maanantaihin". 
Tänään on se ensi maanantai.

Ei luulisi että viiden kilon tiputtaminen ja poissa pitäminen voi olla näin vaikeeta! Pari kertaa mumisen voihelvetti -saarnaa itsekseni ja päädyn katsomaan telkusta noita oman elämänsä sankareita jotka tuolla painonpudotusohjelmissa tiputtaa siis useita kymmeniä kiloja! Nehän on jopa mun elämän sankareita! Ja niitä tulee joka kanvalta. Mutta jos erehdyt vaihtamaan kanavaa niin 80% todennäköisyydellä siellä on joku anthony bourdain tai mastercheff tai nigellan uudet herkut tms.. Viimeisimpänä mainitun ohjelman jälkeen tulee muuten suoraan perään "olet mitä syöt"... melko ironista.

Tänään söin taas karppiaamiaisen. Tein niin suuren satsin että jo puolessa välissä olin aivan ähky! En muistanut että karppiruoka on niin paljon täyttävämpää. 

En siis ole mikään karppauksen suurlähettiläs, en edes tiedä karppaanko oikein. Mutta olen elämäni aikana koittanut painonvartioita ja kaikkia mehukeittodieettejä ja oikeestaan varmaan kaikkia netistä löytyviä ihmeitä. Teini-ikäsenä kun kilot alkoi yhtäkkiä lisääntyä (kuin itsestään yön aikana..) kokeilin jopa vaan olla syömättä. Tai söin viikon jotain kirsikkatomaatteja ja tonnikalaa. Maha kurni mutta luin että kauneuden puolesta pitää kärsiä. 

Ja joo, tiedostan aivan hyvin ettei ole kannattavaa olla millään dietillä vaan kyse on elämäntavoista ja blaa, blaa,blaa...
Ehkä jonain päivänä, mutta ei ihan vielä. Nyt mä nautin aivan liikaa mun elämäntavoista just tälläsinä ;) 

Ja ehkä harrastan vielä joskus liikuntaakin. Sitten kun lapset on isompia ja on omaa aikaa taas. Sitten kun...

Kuten näkyy on annoksella kokoa! Ja nyt iltapäivälläkin on vatsa yhä aivan täysi. Kuvat siis tän päivän aamiaisesta.

-hanne

ps: iltaruoaksi olikin sitten jo taas muussia ja nuggetteja joten se siitä karppaamisesta. Mut hei, ehkä ensi maanantaina?