Syksyn muotia

Eilen, eli keskiviikkona olin hiusmallina Matrixilla. Hiuksiimme luotiin mitä mageimpia luomuksia, värimaailman ollessa syksyn uusimpien trendien mukainen. Syksyn muotina näytti olevan kauniita ja melko luonnollisia värejä. Päivä oli ihana ja hemmottelu tuli mukavana piristyksenä kotiäidin arkeen :)

Tukan jälkeen meikkaaja Laura Ahola, viimeisteli mallien meikin. Laura on mahtava ja tekee taikoja kenelle tahansa! Laura toimi myös yhtenä hiusmallina esityksessä.

Lavaesiintyminen oli huikean jännittävää, näin maallikon silmin. Olihan mukana myös alan ammattilaisia ja huomasi kyllä kuka tekee mallintöitä ammatikseen ja kuka ei :D (Ikäänkuin se ei olisi tullut ilmi jo ihan ulkoisista tekijöistä, hehhehh!) 

Lopuksi oli valokuvaus ja viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi kuka on keikistellyt kameran edessä useamminkin. Itsellenihän iski ramppikuume ja teki mieli seistä paikallaan kuin pylväs. Onneksi porukka oli mahtava ja kaikki oli ihania, enkä suinkaan ollut ainut jolle moinen keikistely ei kuulu jokaiseen arkipäivään.. Toisaalta mukavuutta ei ainakaan lisännyt todella korkeat korkokengät ja aivan liian pienet vaatteet. Olin eittämättä porukan suurikokoisin. Tai ehkä ennemmin kuitenkin käyttäisin sanaa normaalikokoisin ;) (pelastaakseni itsetuntoni rippeet..) No ei vaan, samalla porukalla lähdetään ensi viikolla pitämään näytöstä Turkuun ja muutaman viikon kuluttua Tampereelle.

  Tähän lopuksi vielä ennen ja jälkeen kuvia.

Nämä kaksi ylintä kuvaa on otettu siis eilen aamulla, ennen lähtöä.
Blondina olen ollut nyt useamman vuoden.













<----Kuva on otettu huonossa valossa eikä siinä edes näy takana olevat
hienot kalanruotoletit!

Tämä kuva on otettu illalla ja  tukka sekä meikki on kokenut jo inflaation. Olin myös jo ihan kauhean väsynyt!

Tämä kuva on otettu tänä aamuna ja tässä tulee parhaiten esille tukan nykyinen väri. Väri on kinuskinen ja siinä on vaaleita raitoja. Kaikkiaan tukassa oli kolmea tai neljää eri väriä.

Hiuksista hävisi myös vajaa 10cm pituutta. 

-hanne

Useamman kerroksen väkeä

Me asustamme pientaloalueella. Lapsemme haaveilevat suuresta omakotitalosta tai ainakin talosta jossa olisi edes kaksi kerrosta. "Kaverikin asuu kolmikerroksisessa kerrostalossa" sanoi esikoiseni. Ei, vaan omakotitalossa jossa on kolme kerrosta. Ei oo aivan sama asia kuin kerrostalo. Ei ainakaan luultavasti sille kaverin perheelle joka siinä ihanassa kivitalossa asustaa. 

Meidän talo on lasten mielestä maailman tylsin koska siinä ei ole kuin yksi kerros. "Tää on varmaan maailman pienin talo", sanoi samainen lapsi vielä. Ei, tämä ei ole maailman pienin talo vaikka onkin yksi kerroksinen. Tämä on juurikin sopivan kokoinen vaikkei tilaa yhtään ylimääräistä olekaan.

Mutta haaveilla saa, joten lapsien lego-leikeissä rakennetaan monikerroksisia taloja ja uusien kavereiden kodeista kerrotaan aina ensimmäisenä oliko yläkertaa tai edes kellaria. Ne on niin jännittäviä! 

Keskimmäiseni omistaa noin suurinpiirtein triljoona pientä olentoa jotka kuuluvat kuka mihinkin leikkisettiin. Ja ne on aina pitkin poikin eikä mitään löydy just silloin kun sitä tarvitsisi. Tästä saimme ajatuksen laittaa ne tärkeimmät pieneen avohyllyyn jossa tyttö nyt saa toteuttaa kerrostaloleikkejään. 

Talon asukkaat toivovat kuulemma saavansa vielä tapetteja seinilleen. Kaikkia erilaisia tietty. Pitää yrittää joku päivä askarrella moiset etteivät tylsisty koteihinsa :) 
Siinä ne nyt asustaa kaikki yhdessä. Muumit kyläilevät petshopeilla ja ponit hellokittyillä. Eipä ole ainakaan tässä kerrostalossa naapuririitoja tai muitakaan ongelmia. Kaikki päivät on yhtä juhlaa ja välillä järjestetään kakkukestit koko talolle. Etupihalla asuu prinsessoja linnassa ja nekin kutsutaan kylään, mutta vain ylimpään kattohuoneistoon koska ne on niin pitkiä naisia ettei mahdu kylään alempiin kerroksiin. 

En enää ihmettele ollenkaan lasteni haaveita kerrostaloasunnoista.

-hanne

Syksyä rinnassa

Syksyn tullen olen huomannut että sitä mukaan kun puiden lehdet kellastuvat ja illat pimenevät, kaipaan lähelleni taas kaikkea pehmeää ja lämpöistä. Kaikilla on varmaan ne omat tapansa vastaanottaa erinäiset vuodenajat, niin myös minulla. Perinteiset kynttilät tietenkin ja pitkät, polviin saakka ulottuvat villasukat jotka on tietenkin mummin kutoma joululahja. Aika keittää taas kuumaa kaakaota ja kaivautua peiton alle katsomaan elokuvaa yhä vaan aikaisemmin illalla. Pimeys tuo sen harhakuvitelman että on jo myöhä eikä ole tarvetta enää saada mitään järkevää aikaiseksi sen vuorokauden puolella. 

Jotain kuitenkin uupui tästä mielikuvasta ja se jokin on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ehkä jo vuosia. 

Suuri kulmasohva. Pakko saada suuri kulmasohva. Sellainen johon mahtuu koko perhe ja johon voi kantaa vielä peitot ja tyynytkin elokuva-iltaa täydentämään. 

Koska haaveilemamme sohva oli suuri, oli myös sen hinta kaupassa vähintäänkin samaa luokkaa. Tuli kierrettyä alennusmyynnit ja nettikirpparit yms. KUNNES VIHDOIN! Eräällä internetin osto&myynti -palstalla komeili ilmoitus muuten loistavasta sohvasta mutta perheen pienimmät olivat "hiukan" tuhrineet sohvan kankaita. Sohva oli todella halpa, lähes ilmainen. 

Noudimme uuden perheenjäsenemme viikon kuluttua. Se oli likainen mutta muuten aivan ihastuttava! Olin varautunut jopa sohvan verhoilu-urakkaan, mutta tehdessäni lähemmin tuttavuutta uuteen tulokkaaseen, huomasin ettei se moista tarvitse. Toinen oli vaan hiukan naisen hellää kosketusta vailla ;) Onneksi koko sohvassa oli irtopäälliset, jotka vein heti muutamaksi tunniksi likoomaan saaveihin. Tämän jälkeen levitin ne yksi kerrallaan pesuhuoneen lattialle ja hankasin juuriharjalla ja desinfioivalla pesunesteellä. Lopuksi vielä heitin kaikki pesukoneeseen. Seuraavana päivänä kaikki oli kuivunut ja sain ujutettua tyynyt takaisin paikoilleen. Sohva oli valmis ja täydellinen meille!  Pienellä vaivalla ja hyvin pienellä rahallisella korvauksella saimme jotain niin kivaa!! Kiitokset vielä mukavalle perheelle joka sohvan oli päättänyt eteenpäin luovuttaa. 

Kierrätys kunniaan! 

-hanne

Virkattu kori

Viimeiset pari päivää ovat kyllä olleet jotenkin mahdottoman.. puuduttavia. En tiedä onko muilla lapsiperheen äideillä tai iseillä koskaan samanlaista ongelmaa. Rahaa ei ole tehdä juuri mitään, sillä tulevat poikien juhlat nielevät viimeisetkin pennit (voi sitä markka-aikaa!!) kukkaron pohjalta. Taistellakseni tylsyyttä vastaan olen katsoa möllöttänyt telkusta tallennuksia ja samalla virkannut tällaisen korin olohuoneeseen;

Siitä tuli -vaikka itse sanonkin- mielestäni kelpo pussukka lasten kuva-ja äänikirjoille. Siitä tuli yllättävän jämäkkä, joten pysyy kuosissaan hyvin. Ja mukavasti sopii sohvan sävyyn. Jotain piristävää se saattaisi kuitenkin kaivata...vinkkejä?


-Heli

Pikkuinen laatikosto

Olen jo pitkään haaveillut lipastosta, jonka voisi tuunata "minunnäköisekseni" ja josta tulisi säilytyspaikka kaikille askartelutarvikkeilleni.. ja vihdoin löysin sellaisen. Tarkoituksena on siis pikkuhiljaa käydä ostamassa niitä lisää, jos sattuu löytämään ja koota niistä isompi kokonaisuus (lue: heti kun saan lisää rahaa, hankin toisen).

Tällainen se siis on ennen muutoksia. Käsittelemätöntä puuta oleva pikkuinen, surullinen laatikosto täynnä potentiaalia..

..ja tällaiseksi se lopulta käsissäni muotoutui. Pinta on maalattu ihan perus valkoisella kalustemaalilla, sisältä laatikot on maalattu vaaleanvihreällä sävytemaalilla. Laatikoiden päädyt on "tapetoitu" erilaisilla kuviopapereilla. Aikaa meni semmoiset kolmisen päivää, maalauskertojen välissäkin piti olla aina 16 tuntia ennen seuraavaa kerrosta. Ja tietystikään operaatiota ei voi toimittaa silloin, kun lapset pyörivät jaloissa...eli alkuyön tunneista tämäkin tehtiin!

-Heli

Poikien syntymäpäivät

Eilen meillä vietettiin ihania syntymäpäiväjuhlia, koolla olivat kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset. Pojilla sattuvat syntymäpäivät kolmen viikon sisään toisistaan (1-vuotias ja 4-vuotias), joten hyvin menevät yksillä juhlilla. Näin myös olen suunnitellut jatkossa tapahtuvan :) 

Kinuskikissan sivuilta katsoin kaksi mieleistä kakkuohjetta, joista toiseen tuli mansikkatäyte. Toisesta tuli oma ikuinen suosikkini persikka-mandariinitäytteineen. Päätinpä sitten elämäni ensimmäistä kertaa kokeilla tuota sokerikuorrutettakin ja... noh, kivan näköisiä tuli, mutta aikaa meni kyllä aivan kamalasti. En edes kehtaa kertoa. Joten ensi vuonna kokeillaan varmana jotain muuta ;)

Kakkupohjat onnistuivat mielestäni todella hyvin, ehkäpä aloittelijan tuuria. Tämä tässä siis on ihka ensimmäinen kakkupohja, jonka olen itse tehnyt :) Ja uskonpa, että äidiltä ennakkoon perityllä veitsellä oli oma taikansa pelissä..?

Kakkujen kuva-aiheet ovat tässä. Ajattelin yllättää 4-vuotiaan Ronin tekemällä toiseen kakkuun Tarkastaja Gadgetin, jota hän fanittaa kovasti ja itseasiassa tälläkin hetkellä katselee makuuhuoneen telkkarista. Toinen on Mikki Hiiri. Piirsin kuvat ensin kartongille ja leikkasin sitten irti. 

Tässä kakut sitten viimein ovat kaikkien niiden tuskallisten tuntien jälkeen. Tulihan niistä kivat. Leikkaa - liimaa - askartele, kutakuinkin niin se meni! 

..Ja voitte olla varmoja, että sokerimassaa ja tomusokeria oli sitten joka paikka tahmeena.

-Heli