Valokuvailua vol.2

Selailin uutta hienoa tietokonettani ja kamerastani sinne lykkäämiä kuvia viimeisen vuoden varrelta. Oikein kivoja luontokuvia ja hieman muitakin sieltä löytyi. Meitä molempia siskoksia kiinnostaa valokuvaaminen hurjasti ja vuoden sisällä molemmat saimmekin uudet Canonin järkkärit käyttöömme!

Tässä satunnaisia harjoituskuvia mökiltä ja sen liepeiltä :) Älkää tuomitko niitä, sillä tässä kohtaa elämää olin saanut juuri ensimmäisen järkkärini <3

Joulu 2011 Mökillä

Tällainen vanha takanovikin voi olla kaunis!

Tai sitten vaan kappale kauneinta Suomea oikealla hetkellä..!

Kylläpäs olikin kiva tutkia näitä kuvia, vanha läppäri ei suostunut lataamaan niitä ollenkaan. Pitääkin tutkailla mitä muuta kaikkea kivaa siellä on..!?

-heli

Kadonnut aika

Jonnekin se aika taas näyttää kadonneen. Meidän miniläppäri teki temput ja päätti sanoa sopimuksen irti. Kuukausi meni välissä ennen kuin sain uuden hankittua (sopivasti Joulu välissä). Nyt sitten on pelit ja vehkeet, joilla on hyvä jatkaa blogaamista :)

Paljon on jo taas tässä välissä ehtinyt tapahtua, tuntuu viime postauksesta olevan jo ikuisuus! Uusin ja pelottavin muutos taitaakin olla meikäläisen töihinpaluu, tuli vähän yllättäen ja siitä syystä on aika hieman ollut kortilla kaikkien asioiden hoitamisen takia. Ensi viikolla alkaa poikien päiväkotiharjoittelukin..huooh. Kaikki tuntuu muuttuvan kerralla iiiiison loikkauksen.

Ennen Joulua sain kuitenkin aikaiseksi virkattua kivoja lumihiutaleita sekä itselle koristeiksi, että muutamalle ystävälle joulukorteiksi;

Mallia katselin hieman netistä jostain kuvasta, mutta erilainen siitä tuli kun olin ajatellut. Ihan kiva tuli kuitenkin! Laitoinkin muutaman postissa kavereille "joulukortteina" menemään.

Nämä on vielä tärkätty sokerilla ja pingotettu nuppineuloilla oikeaan muotoonsa.

Kuivumisen jälkeen laitoin vielä kimalleliimaa niihin, jotta tulisi aidon lumihiutaleen tuntua :)

Kylläpä virkkaus onkin mukavaa puuhaa!

-helinä

valokuvausta

Tänään päätin taas ottaa muutaman kuvan tuosta nuorimmaisesta. Aika kun menee niin nopeesti <3 Vanhimmat lapset säntäsi koululle päin ja valokuvaus-studio avautui jälleen, nyt meidän olohuoneessa.

Liikkuvalla kohteella on myös mielenkiintoista harjoitella, sillä lopputulokseen ei pysty ihan liikaa vaikuttamaan. Tällä kertaa kohde pysyi tosin oikeen kivasti paikallaan, tutkien loistavia joulutähtiä :)

hanne

Sydämiä, sydämiä..

Tänään on rakkaan siskoni syntymäpäivä :) Ajattelin sen kunniaksi laittaa kuvia vallitsevan sydänbuumini tiimoilta (se on varmaan tää alkutalvi joka saa mut taas haluamaan kaikkea kaunista ja pehmoista, eli sydämiä). Niitä on nyt väsätty erilaisia, eri tarkoituksiin.

On virkattua sydäntä..

Ja on taikataikinasta tehtyä sydäntä..

Ja kaupasta ostettua sydäntä..

 

Taikataikina sydämistäkin voisi keksiä vaikka ja mitä. Olemme Helin kanssa ottaneet tavaksi leipoa jouluna kummeille jotain mukavaa ja lisäksi olen vienyt pullon punaviiniä. Tänä vuonna koristan viinin seuraavalla tavalla:

Eli pullon kaulaan roikkumaan tekemäni sydän jonka voi laittaa vaikka kuuseen koristeeksi. 


Hyvää syntymäpäivää rakas Heli <3

-hanne

Kivaa Hamahelmistä

Sain jokin aika sitten äidiltäni vanhoja Hamahelmiä, joista olen siis viimeksi kotona asuessani tehnyt erinäisiä juttuja. Vanhempi poikani Roni innostui helmihommista kovasti, joten aikani kuluksi sitten selailin netin syövereistä ohjeita. Siis ohjeita minulle :) Roni on kova Mario-fani tällä hetkellä. Ja tulihan peliä tosiaan itsekin pelattua lapsena. Tästä innostuneena sain aikaiseksi tällaisia Nintendon Super Mario -aiheisia seinäkoristeita poikien huoneeseen;

Tarkoituksena on kasvattaa kokoelmaa sitä mukaa, kun ehtii uusia tehdä. Piti hieman soveltaa noiden kanssa, kun kaikkia sävyjä helmiä ei tietenkään ollut. Pitäisi varmaan tilata jostain helmikaupasta erikoisvärejä.. koska ainakaan Sellon kaupoissa ei ollut beigeä eikä muuta ihonväriä vastaavaa saatavana.

Tässä hieman lähempää näitä väkerryksiä, jos joku vaikka haluaa myös tehdä näitä. Joihinkin löytyi ihan ohjeetkin netistä, mutta suurin osa on vain epäselviä kuvia, joista itse sitten täytyy soveltaa. Tämä on tehty kahdessa osassa, jotta halutessaan voi siirtää kukan pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Eikä tämä muutenkaan olisi mahtunut Hama-alustalle kokonaisena.. Ai joo, ja näihin kaikkiin tarvitsee olla neliön mallinen alusta. Kuviollisissa alustoissa helmirivit eivät mene suoraan.

Tässä uusimmat tekeleet. Näillä saa kivasti lisäväriä lastenhuoneeseen.












Tässä pilvi. Näitä pitää tehdä paljon lisää.. samoin kuin noita kolikoita..

Jos jotakuta kiinnostaa, voin laittaa myös lisää kuvia noista tekeleistä lähempää. Postaan niitä varmaankin joka tapauksessa joku päivä..

-heli

Poncho

Eräässä käsityölehdessä näin ihanan mallin ponchosta. En ole koskaan vielä tehnyt sellaista, joten päätinpä kokeilla. Kävin ostamassa mustaa 100% akryylilankaa, koska vihaan kutittavia neuleita.Voin yrittää etsiä lehden ja postata sitten tänne, jos vaikka joku muukin haluaa itselleen tehdä vastaavan. Malli oli erittäin helppo ja se tehtiin sekä neulomalla että virkkaamalla.

Tähän työhön meni kolmisen kerää, vaikka sanottiin menevän neljä. Ponchossa on käden mentävät aukot sivuilla, joten sitä voi käyttää monipuolisesti. Kauppareissuilla vallan oivallinen kun on autolla liikkeellä. Eipä tarvitse paksua takkia raahata mukana, kun talvi tulee.

Tässä vielä hieman lähempää kuvaa. Siitä tuli ihanan lämmin ja yllättävän hyvän mallinen. Ihana saada jotain uutta myös omaan vaatekaappiin.. Yleensä kun teen kaikkea pojille.

-heli

Oven aukipitäjä

En nyt millään saanut päähäni, miksikä näitä oven "aukipitäjiä" oikein kutsutaan. No sainpas sellaisen kuitenkin värkättyä. Ankka aiheena oli jotenkin mieluinen, mutta ajattelin toteuttaa vielä jonkun muunkin hahmon.

Valmistaminen oli oikein mukavaa puuhaa, mutta täyttämisoperaatio olikin sitten raastavaa hommaa. Täytteet sinkoili joka paikkaan, vaikka käytin rattia. Ja tietenkin se innokas 1-vuotias apuri siellä lattialla laittoi niitä sitä mukaa suuhun  ^_^

Tietääkö muuten kukaan, saisiko jostain pesunkestäviä painavia kuulia tai muita vastaavia, joita voisi käyttää näiden täyttämiseen? Mitä eri mahdollisuuksia on olemassa..?

-Heli

Pojan huoneen uudistus

Vuoden alussa teimme mittavan sisäremontin lähes koko kotiimme. Tuolloin keittiö uusittiin, seinä kaadettiin ja entinen rukailutila muutettiin yhdeksi makuuhuoneeksi. Koko asunnon käyttövesiputket sekä lämpöpatterit uusittiin samalla. Koska koko huoneisto piti saada tyhjennettyä, siirsimme jokaisen tavaran ja huonekalun kahteen makuuhuoneeseen. Seinät ja kattokin uusittiin, sekä uuden avokeittiön lattia. 

Varastona toimineet makuuhuoneet olivat lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Perhe muutti evakkoon kuukaudeksi ja ammattilaiset remontoivat ja asuttivat kotiamme tuon kuukauden.

Lopputuloksena mm. aivan ihana, itsellemme suunniteltu keittiö sekä yksi uusi makuuhuone joka tuli meille vanhemmille. Ja ne kaksi "vanhaa" makuuhuonetta jäi siis remontoimatta. Päätimme niitä pikkuhiljaa kunnostaa aina kun on aikaa. Tyttöjen huoneesta onkin jo postaus tehty, mutta poika sai meidän vanhan huoneen. Siihen olin meille maalannut aikanaan kullan sävyisen kuvion jota poikani ei varsinaisesti hinkunut saada omaan huoneeseensa ;)  

Kävimme yhdessä pojan kanssa kaupoissa etsimässä hänelle mieleistä tapettia ja eilen saimme aikaiseksi tapetoitua kultaseinä piiloon. Samalla teimme suursiivouksen pojan huoneeseen ja vaihdoimme järjestystäkin. Lopputulokseen olimme molemmat erittäin tyytyväisiä.

Keskimmäinen oli innokkaasti mukana poistamassa vanhoja julisteita joilla olin epätoivoisesti yrittänyt piilottaa kultaista seinää välttyäkseni tapetointi/maalausprojektilta. Ei onnistunut.

Muutenkin aivan kaaoksen vallassa oleva huone kaipasi "hiukan" apua!

Kultaseinä piiloon ja raitaseinä tilalle :)

Huone valmiina.

Myös tärkeät pikkulegot löysivät paikan lipaston päältä jonne ei nuorimmaisen pikkusormet vielä ylety. 

Pojan "työpiste" ja vanha tietokoneemme. Työpiste ei vieläkään kyllä miellytä silmää, sille täytyy keksiä jotain. Elektroniikka harvoin kylläkään mun silmää miellyttää muutenkaan. Pöydällä muuten yhdessä askartelemamme AngryBirds -kynäpurkki :)

Varastosta löytyi vanha mutta toimiva pöytävalaisin jonka vaihdoin merirosvolaivan tilalle kun poika on sellaista toivonut. Ja ylimääräistä tapettia jäi vähän, joten tapetoin vielä pojalle Ikeasta ostetun parin euron ilmoitustaulun, kun se ruskea oli niin ankean näköinen.

Mielestäni ilmoitustaulusta tuli kanssa kiva, vaikken tiedä kuinka kauniina se säilyy. Jäähän siihen tapetoituun pintaan reikiä erilailla kun tavalliseen ilmoitustauluun. Mutta eipähän hypi silmille tosta takaseinästä :)

Pojan itselleen valitsema lamppu koristaa kattoa :)

Ja oma pieni "bensis" -kaappi sisältää pojalle tärkeitä pieniä juttuja kuten cd-levyjä jne.

-hanne

Virkattu kori vol.2

Eilen wc:n siivouksen yhteydessä huomasin että kynsilakat ja niiden poistoaineet yms. ovat lisääntyneet siinä määrin ettei ne enää mahtunut niiden muutenkin jo kammottavan vanhaan ja kuluneeseen pussukkaan. Niitä oli joka kaapissa ja lootassa. Illalla lapset nukkumaan saatettuani etsin sitten telkusta sopivan kanavan josta tuli aikas ihana elokuva ja käperryin kulmasohvan nurkkaan peiton alle. Käteen vielä virkkuukoukku koko nro. 8 sekä kaksi pikkuista jämärullaa mustaa ontelokudetta. Vajaan kahden tunnin kuluttua olikin kiva pussukka kynsitarvikkeille valmis :)

Näyttääpä kori jotenkin soikealta tässä kuvassa vaikka on kyllä ihan pyöreä oikeasti.  Vähän huono kuva...

Pujotinkin ainakin toistaiseksi pitsireunaan silkkinarun.

Tarvikkeet koriin ja valmis! Eipä ole enää pitkin nurkkia :)
Tästä kuvasta näkee myös korin oikean muodon paremmin.

-hanne

Syksyisissä puuhissa

Mukavaa syksynalkua kaikille! Syksyn tietää saapuneen, jos voi todeta tehneensä ainakin yhden parin villasukkia. Aika tuntuu kuluvan käsityölehtiä selaten ja erilaisia lankoja tutkien. Näihin sukkiin meni kaikki viimeiset jämälangat, joita pussukassani oli. Isompi pojistani sai 'kutistuneiden' tilalle uudet. Pienempikin herra sai omansa, joista en nyt tähän hätään löytänyt kuvaa..

Tämähän sitten olikin kiva projekti, aloin tehdä yhtä ja huomasin tehneeni loppujen lopuksi viisi pipoa. Tämähän on se mummojen käyttämä malli, josta on pakko sanoa sen verran, että parempaa saapi hakea. Eräs ystäväni tilasi näitä minulta kaksin kappalein ja siitä se sitten lähti. Tuo sinililaraidallinen jäi kotiin nuoremmalle ukkelille.

Alemmassa kuvassa ovat naapurille menevät Mikkipipot. Hän on oikea Mikki Hiiri -fani. Ne  

saavat vielä viimehetkellä jonkinmoiset rusetit, jos
vaavista tulee tyttö. Jotenkin 
tuntuu, että se voisikin olla tyttö... :)

Tuota korvaideaa pitänee vielä kehitellä, jotta niistä tulisi hieman tukevammat..

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi..?

-heli

Ensi maanantaina

Mä karppasin viime keväänä noin 3,5 kuukautta. Wau! Melkeen ihan neljä kuukautta!

Sitten tuli juhannus ja uudet perunat. Ja siitä se sitten taas lähti, ihan käsistä. Ne perunat oli niin pieniä ja kauniita! Ja huomattavasti halvempia kun kilo kanaa.

Tuon keväisen karppikuurin aikana olin ekaa kertaa lähes siinä painossa jossa olen aina toivonut olevani. Ja nyt ne pudotetut viisi kiloa on taas täällä. Mun ihanassa ruhossa. 

Viikonloppuna tehtiin iso pannari ja  kermavaahtoa + hilloa. 
Päivitin facebookkiin että laihis siirtyy kuuluisaan "ensi maanantaihin". 
Tänään on se ensi maanantai.

Ei luulisi että viiden kilon tiputtaminen ja poissa pitäminen voi olla näin vaikeeta! Pari kertaa mumisen voihelvetti -saarnaa itsekseni ja päädyn katsomaan telkusta noita oman elämänsä sankareita jotka tuolla painonpudotusohjelmissa tiputtaa siis useita kymmeniä kiloja! Nehän on jopa mun elämän sankareita! Ja niitä tulee joka kanvalta. Mutta jos erehdyt vaihtamaan kanavaa niin 80% todennäköisyydellä siellä on joku anthony bourdain tai mastercheff tai nigellan uudet herkut tms.. Viimeisimpänä mainitun ohjelman jälkeen tulee muuten suoraan perään "olet mitä syöt"... melko ironista.

Tänään söin taas karppiaamiaisen. Tein niin suuren satsin että jo puolessa välissä olin aivan ähky! En muistanut että karppiruoka on niin paljon täyttävämpää. 

En siis ole mikään karppauksen suurlähettiläs, en edes tiedä karppaanko oikein. Mutta olen elämäni aikana koittanut painonvartioita ja kaikkia mehukeittodieettejä ja oikeestaan varmaan kaikkia netistä löytyviä ihmeitä. Teini-ikäsenä kun kilot alkoi yhtäkkiä lisääntyä (kuin itsestään yön aikana..) kokeilin jopa vaan olla syömättä. Tai söin viikon jotain kirsikkatomaatteja ja tonnikalaa. Maha kurni mutta luin että kauneuden puolesta pitää kärsiä. 

Ja joo, tiedostan aivan hyvin ettei ole kannattavaa olla millään dietillä vaan kyse on elämäntavoista ja blaa, blaa,blaa...
Ehkä jonain päivänä, mutta ei ihan vielä. Nyt mä nautin aivan liikaa mun elämäntavoista just tälläsinä ;) 

Ja ehkä harrastan vielä joskus liikuntaakin. Sitten kun lapset on isompia ja on omaa aikaa taas. Sitten kun...

Kuten näkyy on annoksella kokoa! Ja nyt iltapäivälläkin on vatsa yhä aivan täysi. Kuvat siis tän päivän aamiaisesta.

-hanne

ps: iltaruoaksi olikin sitten jo taas muussia ja nuggetteja joten se siitä karppaamisesta. Mut hei, ehkä ensi maanantaina?

Syksyn muotia

Eilen, eli keskiviikkona olin hiusmallina Matrixilla. Hiuksiimme luotiin mitä mageimpia luomuksia, värimaailman ollessa syksyn uusimpien trendien mukainen. Syksyn muotina näytti olevan kauniita ja melko luonnollisia värejä. Päivä oli ihana ja hemmottelu tuli mukavana piristyksenä kotiäidin arkeen :)

Tukan jälkeen meikkaaja Laura Ahola, viimeisteli mallien meikin. Laura on mahtava ja tekee taikoja kenelle tahansa! Laura toimi myös yhtenä hiusmallina esityksessä.

Lavaesiintyminen oli huikean jännittävää, näin maallikon silmin. Olihan mukana myös alan ammattilaisia ja huomasi kyllä kuka tekee mallintöitä ammatikseen ja kuka ei :D (Ikäänkuin se ei olisi tullut ilmi jo ihan ulkoisista tekijöistä, hehhehh!) 

Lopuksi oli valokuvaus ja viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi kuka on keikistellyt kameran edessä useamminkin. Itsellenihän iski ramppikuume ja teki mieli seistä paikallaan kuin pylväs. Onneksi porukka oli mahtava ja kaikki oli ihania, enkä suinkaan ollut ainut jolle moinen keikistely ei kuulu jokaiseen arkipäivään.. Toisaalta mukavuutta ei ainakaan lisännyt todella korkeat korkokengät ja aivan liian pienet vaatteet. Olin eittämättä porukan suurikokoisin. Tai ehkä ennemmin kuitenkin käyttäisin sanaa normaalikokoisin ;) (pelastaakseni itsetuntoni rippeet..) No ei vaan, samalla porukalla lähdetään ensi viikolla pitämään näytöstä Turkuun ja muutaman viikon kuluttua Tampereelle.

  Tähän lopuksi vielä ennen ja jälkeen kuvia.

Nämä kaksi ylintä kuvaa on otettu siis eilen aamulla, ennen lähtöä.
Blondina olen ollut nyt useamman vuoden.













<----Kuva on otettu huonossa valossa eikä siinä edes näy takana olevat
hienot kalanruotoletit!

Tämä kuva on otettu illalla ja  tukka sekä meikki on kokenut jo inflaation. Olin myös jo ihan kauhean väsynyt!

Tämä kuva on otettu tänä aamuna ja tässä tulee parhaiten esille tukan nykyinen väri. Väri on kinuskinen ja siinä on vaaleita raitoja. Kaikkiaan tukassa oli kolmea tai neljää eri väriä.

Hiuksista hävisi myös vajaa 10cm pituutta. 

-hanne

Useamman kerroksen väkeä

Me asustamme pientaloalueella. Lapsemme haaveilevat suuresta omakotitalosta tai ainakin talosta jossa olisi edes kaksi kerrosta. "Kaverikin asuu kolmikerroksisessa kerrostalossa" sanoi esikoiseni. Ei, vaan omakotitalossa jossa on kolme kerrosta. Ei oo aivan sama asia kuin kerrostalo. Ei ainakaan luultavasti sille kaverin perheelle joka siinä ihanassa kivitalossa asustaa. 

Meidän talo on lasten mielestä maailman tylsin koska siinä ei ole kuin yksi kerros. "Tää on varmaan maailman pienin talo", sanoi samainen lapsi vielä. Ei, tämä ei ole maailman pienin talo vaikka onkin yksi kerroksinen. Tämä on juurikin sopivan kokoinen vaikkei tilaa yhtään ylimääräistä olekaan.

Mutta haaveilla saa, joten lapsien lego-leikeissä rakennetaan monikerroksisia taloja ja uusien kavereiden kodeista kerrotaan aina ensimmäisenä oliko yläkertaa tai edes kellaria. Ne on niin jännittäviä! 

Keskimmäiseni omistaa noin suurinpiirtein triljoona pientä olentoa jotka kuuluvat kuka mihinkin leikkisettiin. Ja ne on aina pitkin poikin eikä mitään löydy just silloin kun sitä tarvitsisi. Tästä saimme ajatuksen laittaa ne tärkeimmät pieneen avohyllyyn jossa tyttö nyt saa toteuttaa kerrostaloleikkejään. 

Talon asukkaat toivovat kuulemma saavansa vielä tapetteja seinilleen. Kaikkia erilaisia tietty. Pitää yrittää joku päivä askarrella moiset etteivät tylsisty koteihinsa :) 
Siinä ne nyt asustaa kaikki yhdessä. Muumit kyläilevät petshopeilla ja ponit hellokittyillä. Eipä ole ainakaan tässä kerrostalossa naapuririitoja tai muitakaan ongelmia. Kaikki päivät on yhtä juhlaa ja välillä järjestetään kakkukestit koko talolle. Etupihalla asuu prinsessoja linnassa ja nekin kutsutaan kylään, mutta vain ylimpään kattohuoneistoon koska ne on niin pitkiä naisia ettei mahdu kylään alempiin kerroksiin. 

En enää ihmettele ollenkaan lasteni haaveita kerrostaloasunnoista.

-hanne

Syksyä rinnassa

Syksyn tullen olen huomannut että sitä mukaan kun puiden lehdet kellastuvat ja illat pimenevät, kaipaan lähelleni taas kaikkea pehmeää ja lämpöistä. Kaikilla on varmaan ne omat tapansa vastaanottaa erinäiset vuodenajat, niin myös minulla. Perinteiset kynttilät tietenkin ja pitkät, polviin saakka ulottuvat villasukat jotka on tietenkin mummin kutoma joululahja. Aika keittää taas kuumaa kaakaota ja kaivautua peiton alle katsomaan elokuvaa yhä vaan aikaisemmin illalla. Pimeys tuo sen harhakuvitelman että on jo myöhä eikä ole tarvetta enää saada mitään järkevää aikaiseksi sen vuorokauden puolella. 

Jotain kuitenkin uupui tästä mielikuvasta ja se jokin on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ehkä jo vuosia. 

Suuri kulmasohva. Pakko saada suuri kulmasohva. Sellainen johon mahtuu koko perhe ja johon voi kantaa vielä peitot ja tyynytkin elokuva-iltaa täydentämään. 

Koska haaveilemamme sohva oli suuri, oli myös sen hinta kaupassa vähintäänkin samaa luokkaa. Tuli kierrettyä alennusmyynnit ja nettikirpparit yms. KUNNES VIHDOIN! Eräällä internetin osto&myynti -palstalla komeili ilmoitus muuten loistavasta sohvasta mutta perheen pienimmät olivat "hiukan" tuhrineet sohvan kankaita. Sohva oli todella halpa, lähes ilmainen. 

Noudimme uuden perheenjäsenemme viikon kuluttua. Se oli likainen mutta muuten aivan ihastuttava! Olin varautunut jopa sohvan verhoilu-urakkaan, mutta tehdessäni lähemmin tuttavuutta uuteen tulokkaaseen, huomasin ettei se moista tarvitse. Toinen oli vaan hiukan naisen hellää kosketusta vailla ;) Onneksi koko sohvassa oli irtopäälliset, jotka vein heti muutamaksi tunniksi likoomaan saaveihin. Tämän jälkeen levitin ne yksi kerrallaan pesuhuoneen lattialle ja hankasin juuriharjalla ja desinfioivalla pesunesteellä. Lopuksi vielä heitin kaikki pesukoneeseen. Seuraavana päivänä kaikki oli kuivunut ja sain ujutettua tyynyt takaisin paikoilleen. Sohva oli valmis ja täydellinen meille!  Pienellä vaivalla ja hyvin pienellä rahallisella korvauksella saimme jotain niin kivaa!! Kiitokset vielä mukavalle perheelle joka sohvan oli päättänyt eteenpäin luovuttaa. 

Kierrätys kunniaan! 

-hanne